Nuuksio Classic Trail Marathon

Nuuksio Classic Trail Marathon juostiin toista kertaa Nuuksion upeissa maisemissa. Meille lauantaiaamun startti tarkoitti toista maratonia tälle elämälle. Matka eteni mukavasti ilman suurempia vajareita energian taikka fiiliksen suhteen. Reitti oli taas erittäin hyvin merkitty ja sekin kerta, kun lähdin harhaan suhailemaan oli ihan oma aikaansaannos. Katse naulattuna maahan en vaan huomannut sitä ehkä kolmemetristä suuntanauhaa polun risteyksessä. Onneksi kuitenkin pian joku ystävällinen huuteli perään HEP! ja vinkkasi oikealle reitille. 

Alku meni reippaasti pääasiassa letkassa juosten. Alamäissä porukkaa lappasi ohi molemmin puolin, mutta taas tasasen koittaessa pingoin jonon kiinni. Sitten keskikolmanneksen juurakkoisten, pusikkoisten hitaiden pätkien alettua ei taidot enää riittänyt alkuseurueeseen. Sainkin sitten pitkän pätkän sovitella tossua juurien sekaan kapeilla poluilla ihan itsekseni. Ei ketään edessä, ei takana. Loppumatkasta pääsi taas alkumatkan vauhtiin ja viimeinen vitonen meni edellisvuoden tapaan mukavasti. Maaliin on vaan aina niin mahtava juosta, ja vielä 20 min nopeammin kuin ekakerralla!

Juhankin matka eteni tasaisesti alkuviikon flunssasta huolimatta. Tasasen taaperruksen katkaisi kuitenkin hetkeksi äkäset ampiaiset, joista kolme ehti ohijuostessa pistääkkin. Ja yksi vielä yritti jatkaa jäniksenä säärystimeen kiinni tarrautuneena, mutta sai kuitenkin pian huitaisusta lähtöpassit!

Kuvia

Tulokset

Kiitokset taas järjestäjille onnistuneesta tapahtumasta! Reitti on todella upea!

Johanna&Juha

Niin se aamu vihdoin koitti: kauden päätapahtuma ja ensimmäinen maratoni! Innolla ja viimeiset viikot vähän kauhulla tätä olikin jo kovasti odotettu. Kipinä lähteä polkumaratonille iski vuosi sitten kuunnellessani Johannan kokemuksia  viime vuoden kisasta.

Lähtöalueella oli melkoiset perhoset vatsassa. Jari lähti taittamaan matkaa minun vauhdissa. Varsinaista aikatavoitetta ei ollut, olin varustautunut 7 tuntiin ja kaikki sen alle olisi kotiin päin. Tietenkin tarkoituksena selvitä reitti kunnialla läpi. Ensimmäisen polun alussa oli jonoa, mutta tämän jälkeen sai kyllä loppumatkan edetä omaa vauhtia. Solvallan mäen (n.11 km) lähestyessä tuli jo muutaman selkä vastaan. Mäki meni ylpeästi, kun pääsin parista puuskuttajasta ohi. Tästä suuri kiitos Johannalle tehokkaiden mäkitreenien suunnittelusta!

Varusteina oli geeliä ja juomavyö, jossa puolen litran pullo. Solvallan mäellä tyhjensin loput juomat ja tein uuden malto-elektrolyyttijuoman. Solvallan jälkeistä pitkää ja teknistä osuutta odotin jännittyneenä. Juoksu kulki tosi kevyesti. Pohkeiden jumitkin alkoivat hellittää. Matkan pituus ja vähäinen kokemus pitkistä polkulenkeistä jarruttivat menoa.Kerkiäähän sitä sitten lopussa ottaa kiriä..

Noin kahdenkympin ja kolmen tunnin kohdalla alkoi jaloissa painamaan. Taisi myös sokerit olla nousussa. Toisella vesipisteellä kokkailin uudet maltot. Mittasin sokerit (25) ja otin pikaa 4 yksikköä. Tietoisuus korkeista sokereista ei ainakaan keventänyt menoa heti, mutta insuliinin alkaessa vaikuttamaan alkoi fiiliskin kohota.  Geelejä oli mennyt kolme ja maltojuomaa noin litra (yht. n. 90 gHH) eli ei ihme ettei aamun insuliinit enää riittäneet. Korkeiden sokereiden vuoksi jarruttelin geelien syöntejä, loppumatkalla niitä meni vielä kolme. Neljäs olisi ollut paikallaan lopussa.

Loppua kohden tuli käveltyä lähes kaikki mäet. Mäkien päällä olisi tehnyt mieli jatkaa kävelyä, mutta en antanut periksi vaan jatkoin hidasta juoksua. Päässä soi koko päivän sopivasti Happoradion biisistä kohta ”...juoksemista älä lopeta...” Juoksin kilometri kerrallaan. Jari välillä huuteli takaa, mitä tuttua lenkkiä jäljellä oleva matka vastasi. Mieletön tunne kun ohitimme viimeisen cutoff-pisteen ja uskalsin jo hetkittäin ajatella, että jee tämä taitaa onnistua! Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä, jalat raskailta. Neljänkympin kohdalla takaa tuli vauhdikkaita juoksijoita ohi ja yritin saada jaloista irti loppukiriä, mutta niihin oli jäänyt päälle tasainen hidas vauhti ja ei mitenkään saanut vauhtia nopeutettua!

Kyyneleet tulivat silmiin, kun maalialue ja Johannan hymy tulivat näkyviin. Ihan mieletön onnistumisen ilo. :D Aikakin oli reilusti alle 7 tuntia (6 h 21 min). Maalissa sokerit 6 eli reitillä pistämäni insuliinimäärä oli passeli ja olisi ollut varaa nauttia geeliä loppumatkasta enemmänkin.

Reitti oli upea; lähes kokonaan poluilla ja mukavan vaihtelevissa maastoissa. Tosi paljon mielekkäämpää kuin asvaltilla junnaaminen! Reitti oli merkattu loistavasti, harhailut jäivät minimiin ja menivät ihan omaan piikkiin. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja iso kiitos myös kannustuksesta pitkin reittiä.

Kiitos myös Johannalle loputtomasta kannustuksesta ja uskon vahvistamisesta koko vuoden aikana! Nyt on taas rutkasti intoa treenata lisää ja tehokkaammin.

Jarilla rahkeet olisivat riittäneet vauhdikkaampaankin menoon, tämänkertainen vauhti taisi olla kävelyvauhtia; “Kahteenkymppiin asti meillä meni ihan mukavasti, mutta hiukan ennen toista vesipistettä vauhti vähän hyytyi (se korkea verensokeri) eikä oikein siitä enää täysin palautunut. Vähän reippaammin olisin päässyt, mutta 35km:n jälkeen alkoi polvet kipeytyä siinä määrin, että maali ei lopulta tullut yhtään liian aikaisin. Kaiken kaikkiaan ihan ok suoritus: tavoite juoksemalla läpi ja ensimmäinen maratoni täyttyi. Samalla selvisi, että pystyy juoksemaan yli 6 tuntia putkeen. Jatkossa vaan enemmän pitkiä lenkkejä, että saa jalat paremmin kestämään kipeytymättä.”

Mukavaa laatuaikaa siis näin harrastusten myötä. Juostaan sitten ensi vuonna...

Minna&Jari

Snow Flakes Seikkailu 2013

11.9.2011 Oittaalla. Utuinen aikainen aamu, Juha piirsi korostustussilla viivaa karttaan, se tulisi sitten olemaan meidän reittimme. Minä vain päällystelin karttoja kontaktimuovilla. Tuli sitten päällystettyä kilpailukortti ja numerotkin. Moista en suosittele! Jännitti aivan suunnattomasti. Miten jaksaisin, osaanko edes meloa, onkohan maastopyöräily kauhean teknistä, mitä ne yllätystehtävät oikeen tarkottaa!? Mitä mä oikeen tällä reittikirjallakin teen? Mutta yksi asia on varma- minua ei sitten muuten hinata! Ja PYH! Olin kuullut, että moinen on toisinaan tapana tässä lajissa, mutta minä menen sitten ihan omin koivin eteenpäin ja piste. Pian jo olimme mukana alkujumpassa ja kohta olisi se lähdön hetki...

18.8.2013 alkuosuuden kartta käännettiin lähtölaukauksesta ja säntäilimme lyhyelle suuunnistusosuudelle. Juoksu oli tahmeaa- niinkuin se tuntuu aina alussa olevan. Suunnistuksesta pyörällä melontaan ja keräilemään rasteja järveltä. Melonta oli selkeä ja sujui mukavasti. Snoukkari perinteitä kunnioittaen saavutimme melonnassa b00t:n jätkät, jotka sitten taas kerran vuorostaan jossain valissä pyörää valitsivat polun edestämme.

Pyöräosuus osoittautui todella mukavaksi- paljon hyvää ajettavaa polkua! Jottei menisi liian helpoksi valittiin sitten kuitenkin se suunnittelussa arvottu polku, jota ei kartassa näkynyt, mutta jonka olemassaolon kisakeskuksen kartat vinkkasivat- ei sitten todellakaan mikään patentti ratkaisu. Pieni polku päättyi aukean reunaan. Siinä sitä sitten tunkattiin pyörää yli syvien ojien ja välillä ajettiin pellossa. Vielä yksi oja ja sitten päästiin taas metsään ajelemaan. Pyörän välissä käytiin myös hiekkakuopalla juoksemassa ja virkistävällä pulahduksella, sekä siivoiltiin lähikallioita questin merkeissä. Viimeisenä osuutena oli suunnistus, jonka alussa taiteiltiin esterata läpi. Loppusuunnistus oli selkeä ja eteni lähinnä polkuja pitkin, yhtä suota lukuunottamatta. 

11.9.2011 loppumatkasta jyrkänteellä suostuin hylkäämään minä-itse asenteen ja tarttumaan Juhaa kädestä. Runnoimme vielä viimeisen leiman väkivalloin kontaktimuovilla päällystetyn kilpailukortin läpi ja hölkkäsimme maaliin pro pinkojien sarjan kolmantena. Meidän ensimmäinen seikkailutapahtuma ikinä! Ja maalissa odotti pikku-sisko ja pojat! Oli kyllä niin mukavaa, että tätähän vois vaikka alkaa harrastaa! 

Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, Snow Flakes Seikkailun maaliiviiva ylitettiin kolmannen kerran, tällä kertaa viiden tunnin kuluttua startista. Ja siellä ne taas odottivat maalissa iki-ihanat pikku-pojat! :) Kiitos Snow Flakes- jälleen kerran todella hyvin järjestetty hyväntuulinen tapahtuma ja monipuolinen rata! Ehdottomasti sarjassaan parhaita tapahtumia, siis ensivuoteen!

Johanna&Juha

Jee, kerrankin oli tapahtuma lähellä meitä! Starttasimme Jarin kanssa MediumMenijöiden joukossa.

Prologissa juoksimme rasteja pitkin varuskunnan pihaa. Ekat rastit taisi mennä muiden perässä juosten, ennen kuin kunnolla pääsimme kartalle. Pihasuunnistuksen jälkeen pyöräilimme Tuusulan kirkolle, josta lähdimme melomaan. Kanootilla tällä kertaa, mikä aiheutti pienen hämmästyksen kun olin odottanut kaksikkokajakkia. Alussa seilasimme sinne sun tänne, siinä toisen rastin jälkeen alkoi kanootti kulkea suht suoraan. Rasteilla oli normihärdellit, kun viisi kanoottia pyrkii samaan kohtaan samaan aikaan ;D

Pystyssä pysyttiin ja melonnan jälkeen pyöräiltiin vaihtoon, josta jatkettiin juoksu-osuudelle. Ensimmäisellä rastilla oli edessä hauska esterata. Juoksuosuuden saimme kunnialla läpi. Varsinainen suunnistus oli hidasta ja varmistelevaa, mutta selvillä juoksupätkillä meno eteni mukavasti. Oli taas tosi kiva, kun molemmilla oli omat kartat!!

Juoksun jälkeen hypättiin pyörien päälle. Ei taas omalta osalta pyörä tänään kulkenut... Pyöräilyn puolivälissä oli lyhyt juoksuosuus, jossa pummattiin yhtä rastia vähän pidempään. Sokerit taisivat tässä vaiheessa lähteä nousuun, kun meno oli entistä tahmeampaa. Lammelta lähtiessämme yritimme löytää tiettyä kartan polkua seuraavalle rastille, mutta emme osanneet valita maaston lukuisista poluista sitä oikeaa. Aikamme pyörittyämme luovutimme ja menimme tietä pitkin. Viimeinen rasti hurautettiin huolella ohi, koska Jari oli unohtanut sen eikä minulla ollut tarkkaa muistikuvaa missä kohtaa rasti oli ja vasta maalialueen lähestyessä tajusin että ohi ollaan menty. 

Mukava päivä tutuissa maisemissa. Päivä sujui loppujen lopuksi mukavasti huolimatta Jarin jetlaagista. (Ja ”suunnistajan” amatöörimäisistä virheistä. (Jarin huom.)) 

Kiitos järjestäjille hyväntuulisesta  ja hyvin järjestetystä tapahtumasta :)

  Minna&Jari

Jämi MTB 84

Jämi MTB 84 oli juuri sitä mitä sen ennakkotietojen perusteella saattoi kuvitella sen olevan! Keli oli upea, ei missään vaiheessa liian kuuma ja se paras osuus- koko reitti oli ajettavissa! Ihana aivan erilainen tapahtuma teknisen Tahkon kaveriksi. Täällä sai tosiaan runtata menemään ja poluillakin oli mukavasti vauhtia. Ei ryskytystä. Pitkiä yhtäjaksoisia nousuja ei reitillä ollut, mutta nousuja kylläkin ja hyvä siivu vielä pehmeällä pohjalla. Maalissa tiesi polkeneensa.

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty ja halutessaan olisi kaikilta huolloilta saanut vauhdissa evästä ja juomaa. Todella hyvä palvelu! Lähiseudun väkeä oli runsain joukoin matkan varrella kannustamassa mikä nostattikin mukavasti muutenkin niin positiivista tunnelmaa. Ehdottomasti ensivuonna uusintaan!

Järjestäjän kuvia alla ja täällä:

Johanna-Jari-Minna-Juha